Sanavirheosuuslaskuri

Miksi erittelyllä on väliä

Sanavirheosuus on korvattujen, poistettujen ja lisättyjen sanojen määrä jaettuna oikean transkription sanamäärällä. Se on todellinen mittari, ja se kohtelee jokaista sanaa yhtä tärkeänä.

Siinä ongelma juuri on. Ajatellaanpa kahta transkriptiota samasta tunnin tallenteesta. Toisen virheosuus on 3 %, ja jokainen virhe on täytesana tai kesken jäänyt aloitus. Toisen tulos on 1 %, ja sen virheet ovat sukunimi, budjettikeskustelun numero ja pois pudonnut ”en”. Toinen voittaa vertailun kolminkertaisesti. Ensimmäisen voi julkaista; toinen väittää henkilön suostuneen asiaan, josta hän kieltäytyi.

Yllä oleva luku on siis se, jonka näkisitte markkinointisivulla, ja sen alla oleva taulukko ratkaisee, onko transkriptiosta mitään hyötyä. Olemme kirjoittaneet aiheesta laajemmin artikkelissa Mitä ”99 %:n tarkkuus” todellisuudessa tarkoittaa.

Miten laskenta toimii

Kirjainkokoa ja välimerkkejä ei huomioida

Kuten mittari tavallisesti määritellään: ”Kissa istui.” ja ”kissa istui” lasketaan täysin samoiksi.

Nimet ovat isolla kirjaimella alkavia sanoja keskellä virkettä

Yksinkertainen arvio, mutta rehellinen: jokainen virke alkaa isolla alkukirjaimella, joten virkkeen ensimmäinen sana ei paljasta mitään eikä sitä lasketa.

Numerot sisältävät numeromerkit ja lukusanat

”240”, ”eleven” ja ”percent” päätyvät kaikki samaan luokkaan. Numerot lasketaan millä tahansa kielellä; lukusanat ja kieltosanat vain englanniksi.

Jokainen sana kuuluu täsmälleen yhteen luokkaan

Merkittävimmät ensin: poisjäänyt ”no” lasketaan kieltosanaksi riippumatta siitä, oliko se kirjoitettu isolla alkukirjaimella vai ei.

Lisäyksillä ei ole omaa luokkaa

Luokat lasketaan oikean transkription perusteella, eikä keksityllä sanalla ole siellä vastinetta. Se lasketaan silti mukaan virheosuuteen.